lauantai 22. heinäkuuta 2017

Hybrida ja muut hunajaruusut





Tähän on koottu yhteenveto hunajaruusuista,
jotka ovat melkein kaikki Rosa helenaen siementaimia.
Tunnetuin niistä on 'Lykkefund'.
Se on ainoa alkuperäisen hunajaruusun lisäksi,
joka on laajemmin tunnettu Pohjoismaiden ulkopuolella





Rosa helenae

Hunajaruusu  on peräisin Kiinan keskiosista.
Sen löysi vuonna 1907 botanisti E.H.Wilson.
Hän nimesi ruusun vaimonsa Helenin mukaan.





Lykkefund




Lykkefund on luultavasti Rosa helenaen siementaimen siementaimi.
Sen kehitti tanskalainen Aksel Olsen vuonna 1930.

Arvellaan, että Lykkefundissa olisi myös Zephirine Drouhinin perimää.

Korkeus 5-10 m.  Tuoksu hunajainen, huumaava.  Melkein piikitön.
Kukkia ihan tuhottomasti, suurissa tertuissa. Vuosiversot 3-4 metriä.
Lars-Åke Gustavssonin arvion mukaan
menestyy Ruotsin 3. vyöhykkeellä (Suomen I)

Meillä Lykkis on menestynyt suorastaan erinomaisesti etelärannikolla
aina vuoteen 2010 asti, jolloin se paleltui hirmutalvena maahan asti.
Sieltä se kuitenkin nousi Fenix-linnuin tavoin ja kukoistaa jälleen.

Lykkiksestä on blogissamme suosittu päivitys neljän vuoden takaa:



Hybrida



Hybridan alkuperästä ei ole varmoja tietoja.
Oletetaan kuitenkin, että myös se on Rosa helenaen siementaimi.
Yleensä se pannaan tanskalaisen ruusulegendan Valdemar Pedersenin nimiin.

Hybridan kukissa erottuvat keltaoranssin heteet.
Pensas näyttää yleisväriltään keltakukkaiselta.
Tuoksu on vähintäänkin yhtä huumaava kuin Lykkefundilla
Erona Lykkefundiin ovat jykevät tummanpunaiset piikit, jotka taipuvat alaspäin.
Hybridaa pidetään Lykkefundia kestävämpänä.
Sen pitäisi selvitä vyöhykkeellä IV.

Hybrida on meillä kärsinyt jonkin verran talvivaurioista,
mutta esimerkiksi viime talvesta se selvisi hyvin
ja kukkii nyt vuonna 2017 hillittömästi.





Aksel Olsen


Lars-Åke Gustavsson löysi Kööpenhaminan Botaniska Havessa
eroja hunajaruususta, jota oli pidetty Rosa helenaena.
Se oli tuotu Tanskaan Ranskasta vuonna 1923.
Päädyttiin siihen, että se on emokasvin ja jonkun muun ruusun risteytys.
Nimeksi annettiin kunnioittavasti Aksel Olsen.

Meidän Akselimme ei pärjännyt, vaan kuolla kupsahti parin talven jälkeen,
vaikka sen pitäisi selvitä vyöhykkeellä II.



Starkodder



Krister Cedergren löysi kuulusta taimitarhastaan Helsingborgin Rååssa
hunajaruusun, joka poikkesi jo tunnetuista.
Hän antoi sille vuonna 2001 nimen taimitarhan osoitteen mukaan.
Kauniit valkoiset kerrotut kukat. Vyöhyke III.

Kun muutama vuosi sitten kävimme Rååssa ja juttelimme Kristerin kanssa,
hän kertoi ylpeänä Starkodderista.
Katsoi monttu auki, kun sanoimme, että meillä on se jo.
On se varmaan vieläkin hengissä tuolla pihalla,
mutta ei se koskaan ole kukoistanut Lykkefundin ja Hybridan tavoin.


Goldfinch





Meilen vuonna 1990 jalostama hunajaruusuhybridi
unohtuu usein tästä joukosta.
Jotkut pitävä sitä multiflorahybridinä. Mene ja tiedä.
Kaunis se on ja hunajaruusun näköinen.

Saattaapi olla meillä vielä elossa, todennäköisesti ei.



Arten



Flora Linnea myy hunajaruusua nimellä Arten
ja sanoo sen olevan alkuperäisistä alkuperäisin Rosa helenae.

Niin tai näin. Pitihän sekin hankkia.
Tuttavuudestamme ei tullut pitkä, vaikka alku näytti lupaavalta.





Telen





Suomalainen löytöruusu Telenin kotipihalta.
Hento, melkein kuin pensaskärhö recta.
Hongisto ja Kauppila ainakin myyvät. Eiku flöööööööööööör.

Meillä kasvaa kohtalaisesti pari yksilöä.



Muut

Hankkija esimerkiksi on keksinyt myydä hunajaruusun nimellä patioruusu Bienenweide Rotia.
Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä Rosa helenaen kanssa.
Jotkut taimitarhat myyvät sitä sentään mehiläisruusun nimellä



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Afrodite ja ryytimaa + video



Afrodite tuli meille kymmenisen vuotta sitten Pariisista
matkalaukussa lentokoneen ruumassa.
Hänen hymynsä oli kaupan hyllyllä niin viehkeän vastustamaton,
että ei häntä voinut sinne jättää.

Puutarhasta löytyi Afroditelle paikka kevyen ruusupaviljongin alta.
Olemme antaneet puutarhamme osille hienoja nimiä
Tämän alueen nimi on Sofiero,
sillä sinne on istutettu suuri määrä tämän Sophian kesälinnan
taimitarhan alennusmyynnistä muinoin haalittuja ruusuja. 
Sofieron keskellä on ympyränmuotoinen alue,
jonne johtaa neljä vanhoilla tiilillä päällystettyä polkua.
Aluetta reunustaa jo aika korkeaksi kasvanut puksipuuaidanne.

Vuosien mittaan polut ovat umpeutuneet kasvillisuudesta,
eikä paikka ole enää vuosiin ollut Afroditen arvon mukainen.
Talvisin kaunottaremme pääsee sentään lasikuistille,
jossa hän joulun aikaan saa ympärilleen välkettä ja kimallusta

Sofieron vieressä on ryytimaa,
jonka alun perin perustimme jo 40 vuotta sitten.
Se on kokenut vuosien aikana monta muutosta.
Viime vuosina se on päässyt huonoon kuntoon.
Vihoviimeisin riesa oli omenaminttu,
joka kasvaa suureksi ja leviää agressiivisesti vahvoilla juurillaan.
Eipä siellä viime syksynä enää paljon muuta kasvanutkaan.

Viikko sitten tuli jostain inspiraatio ja ryytimaa meni totaalisesti uusiksi.
Homma jatkui. Pakko oli raivata myös Afroditen ympäristö.
Nyt näyttää hienolta.

Tässä on linkki pieneen videonpätkään:


.
Viime vuoden keväällä ryytimaa näytti vielä siedettävältä, mutta syksyyn mennessä se oli kasvanut tukkoon.

Viinisuolaheinä talvehtii hyvin, mutta siementää aika lailla ympäriinsä.
Omenaminttu oli keväällä vielä siivosti takaoikealla, mutta kesän aikana se ehti vallata koko ryytimaan.

Ei auta. Puukko ja talikko käteen ja hommiin!
Ensiksi on revittävä suikeroalpimatto pois. Ryytimaan taakse on jostain ilmestynyt tarha-alpia,
joka on muutamassa vuodessa kasvanut mahdottoman suureksi puskaksi. Pois vaan!


Vanha nurmettunut kivipolku pois.

Uusi polku vähän kauemmaksi. Ryytimaa laajeni melkein kaksinkertaiseksi.

Penkkiin upposi muutama kottarillinen omaa kompostimultaa.

Möyhijällä maa tuli kuohkeaksi.

Sitten istuttamaan yrttejä. Tilaa riitti vielä muutamalle koristeheinälle ja sinisarjalle

Valmista tuli!

Eipä pöllömmän näköistä.

Illan tullen sanoi hän...

... nyt mä lähden tästä nukkumaan.


Mutta homma jatkui jo seuraavana aamuna.

Afrodite oli luumupuiden vesojen, vaahteran ja tammien alkujen,
vuohenputkien, kortteiden, kiertojen, akileijojen,
kevätesikoiden, hopeapiippojen, lemmikkien,
oreganojen ja monen muun riesan peitossa.

Siispä taas raivaamaan...



Raivatun aleen läpi kulkee nyt polku ryytimaasta Afroditen luo

  1. "Luulet sie saatana, että mie rupian pyöreitä kivilöitä siun polkujeis varrelle asettelemaan..."

 


Näkymä käytävän päässä olevalta penkiltä, jossa on mukava istuskella.
Ennen ei paljoa istuskeltu, nykyään kyllä useinkin.

Pääkäytävän toisella puolella on myös mutkikkaita tiilikäytäviä ruusujen ja heinien lomassa.

  




Afroditen yläpuolella kukkii parhaillaan Geschwindin Rosa californica 'plena'.
Mutta millä tuo ympyrän sisus on täytetty?

Hahaa! Seulottujen pienten kivien seassa on värikkäitä hiottuja lasinpalasia.
Ne ovat kaikki mariskoolin palasia!!!! Kitschiäkö? Ei sinne päinkään.
 Aivan ihania sateen jälkeen auringonpaisteessa.

Afrodite on taas tyytyväinen. Ainahan hän on.

Afrodite Spong-ruusujen keskellä muutama vuosi sitten.




Ja se video löytyy täältä:

Koko alue laidasta laitaan yhdellä silmäyksellä


Viikko vierähti vikkelästi puutarhassa pukertaen,
mutta jälkeäkin syntyi.



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pari kesäpäivää



Ennen oli kevät, kesä, syksy ja talvi.
Nyt säät heittelevät miten sattuu.
Alkukeväästä näytti siltä, että leudon talven jälkeen
tulee aikainen kevät. Mitä vielä!
Kylmät säät jatkuivat ja jatkuivat kesäkuuhun saakka.
Kasvit ovat parisen viikkoa myöhässä.

Välillä oli pari aurinkoista päivää,
mutta sitten taas tuli pohjoisesta kylmää.
Viime viikolla ja viikonloppuna saimme nauttia aurinkoisista ilmoista,
mutta nyt taas keskikesän juhlan kynnyksellä
raaka pohjoistuuli ja rankat sateet saavat ilman tuntumaan syksyiseltä.
Lämpötila nousee niukin naukin yli kymmenen asteen.

Ehdin viime viikonvaihteessa kierrellä pihalla
ja napsia kesäisiä näkymiä sieltä täältä.
Olikohan se kesä jo siinä?
Ei kai sentään.




Saimme 40 vuotta sitten tänne muuttaessamme sukulaisilta köyhäinapuna kasveja, joista emme tienneet mitään.
Tämän alueen keskelle istutimme japanintatarin. No sehän tunnetusti valtasi lähitienoon.
Nyt sen valtavat juuret on kaivettu pois ja istutettu tilalle muuta.
Kyllähän niitä skotteja tulee sieltä täältä vielä kauan, mutta taistelu jatkuu... 


 
Saunassa talvehtineet viikuna, oliivi, kiivi, wisteria, vaivero ja muutama japaninvaahtera, mm. 'Aureum'.


Viiniköynnöspergolan alla korituolissa ilta-auringossa



Giverny-käytävä edellisvuosien malliin.

Sama toisesta päästä

Tänä vuonna kultasade kukkii taas runsaasti lammen rannalla

Lemmikit peittävät yhä kasvimaan. Kylvöt ovat myöhässä.


Kunnon kanttaus on puoli ruokaa





Lemmikit vaihtuvat vähitellen laukkoihin


Vasemmalla valkoinen horsmapehko


Tomaatteja ja viinejä kasvarissa. Ikkunatkin ovat jotakuinkin ehjiä.


Ruukuttamo, jonka joku joskus varmaan siivoaa. Kesävesi tulee lammesta.


Kompostin puolikkaasta tuli varmaan 30 kottarikuormaa hyvää kompostimultaa.
Uusi kasa alkoi lämmetä heti.





Häntäinen rotta suloisena oksallaan hetken rauhassa räkättien jahtaamiselta.


Rhodot ovat kukkineet tänä vuonna paremmiin kuin koskaan.
Niin Haagassakin. Ehkä tykkäsivät kylmästä keväästä.



Syksyllä, talvella, keväällä ja vielä toukokuussa rankasti leikatut viiniköynnökset voivat nyt tosi hyvin.
Vuosivat aikansa, mutta ei siitä haittaa ole.
  
Satoa näyttää tulevan kiitettävästi.

Viinipergola saunan katolta nähtynä


Nyt juuri on Olympia-unikkojen aika
   
Madame Lemoine antoi odottaa melkein vuosikymmenen ennen kuin alkoi kukkia kunnolla.

Hongiston taimistolta hankittu Timo Saarimaan Anoppi-lehtikuusi on pärjännyt hyvin pari talvea.

Lewisian sanotaan pärjäävän huonossa maassa. Ilmankos...
  
Siperiankarhunvatukan nupuilla (ja piikeillä) ei tunnu olevan mitään rajaa.

Ensimmäinen ruusu, joka tänä vuonna pääsi täyteen kukintaa oli Glory of Edzell, spinosissima.
Ruusukesästä tulee hyvä, sillä melkein kaikki ruusut ehdittiin leikata Jorma Koskisen uusien oppien mukaisesti.
Nuppuja on paljon ja tiheässä.


Iltateen aika kuistilla

* * *

Viime viikolla parina päivänä puutarhamme näytti tältä: